Raitisten kasvuryhmä

Raitiset (Purple Stripes) on yksi valkosipulin kasvuryhmistä. Nimitys on amerikkalaisperäinen ja luonnollisesti se tuli tunnetuksi viimestään Ron L. Engelandin teoksen Growing Great Garlic myötä. Ensimmäiset valkosipulia koskevat dna-tutkimukset osoittivat, että raitisten kasvuryhmä on se joukko valkosipulilajikkeita, joista melkein kaikki tuntemamme valkosipulit juontuvat geneettisesti. Nimensä mukaisesti raitisten tuntomerkkinä ovat purppuraiset pystyjuovat raapin wrappererissa.

Raitiset ovat olleet vähemmän tunnettu valkosipulityyppi Suomessa. Raitisten edustajia kasvaa käytännössä jokaisella yhdysvaltalaisella ja kanadalaisella harrasteviljelmällä ja keskisuurissa kaupallisissa viljelmissä. Raitinen on kauniskasvuinen yleensä 8-9 lehteä tuottava lajike, jonka kukkavarsi tekee 270 asteen kiehkuran. Raitisen kloonit ovat pieniä ja niitä voi olla yhdessä valmiissa kimpussa 100-120 kappaletta. Raitisen raapi on luonnon pakkausihme. Kynnet ovat pitkulaisen, ”pitkäantennisen” kuoren sisällä. Raapissa on yleensä 7-9 kynttä. 

Raitisten kasvuryhmä valkosipulit tuleentuvat varsin myöhään ja vaatii pitkän ja huolellisen kuivatuksen. Joihinkin lajikkeisiin on syytä tehdä kuoren läpäisevä viilto ”yläkupoliin”. Raapin avaamisessa on oltava varovainen, kynnet voivat olla tiukasti toisiinsa liimaantuneet. Kulinaristisessa mielessä elokuun alussa korjattu ja kuivatukseen laitettu raapi on kypsä marraskuun puolivälissä. 

Suomen oloissa parhaiten kasvavaksi raitiseksi on osoittautunut Sandbergin elokuussa 2016 Peipsiäären Kolkjan kylästä tuotu kanta, joka on saanut nimen Kolkjan purppura. Muita tunnettuja raitisia ovat mm. White Purple (erään sauvolaisen kasvattajan kanta), Samarkand, Lata, Shvelisi ja Red Grain. Jotkut raitiset, kuten Samarkand, Shvelisi ja Red Grain ovat ns. true-seedereitä. Niistä on Yhdysvalloissa pystytty luomaan kukinnon manipuloinnin avulla aivan uusia luonnollisella tavalla siementen kautta syntyneitä lajikkeita. 

Kun puhutaan raitisista, pitää tuoda esille myös ns. Villivalkosipuli/Allium longicuspis-kysymys. Dna-tutkimukset ovat osoittaneet, että nämä kannat kuuluvat lähtemättömästi raitisten kirjoon. Vaikka tutkimus osoitti tämän asian 20 vuotta sitten kiistattomasti, väärinkäsitys on edelleen hyvin elinvoimainen.